Levollelaskijat

Olen elämäni aikana nähnyt monia pelottavia paikkoja. Kolme vuotta sitten seurasin vanhempiani Venäjälle. Vietimme pari viikkoa Neuvostoliiton aikaisessa autiokirkossa lähellä Moskovaa. Kylmän sodan alusta asti tyhjillään seisonut rakennus saisi kenen tahansa veret seisahtumaan. Pyhimykset tuijottivat graffitien täyttämistä ikoneista tuomitsevasti jokaista, joka uskalsi häiritä niiden lepoa. Krusifiksin katkennut pää oli kierinyt lattialle. Se itki kristallisia kyyneleitä rikottujen ikkunoiden pirstaleet ympärillään. Alttarin edustalle oli muodostunut valtava vesilätäkkö alas romahtaneen katon jätettyä salin luonnon armoille. Samalla kattoparrut olivat vieneet lattian mukanaan rakennuksen alla sijaitseviin kryptiin. Näin syntynyt jättimäinen aukko näytti oviaukolta suoraan Helvettiin.  Vähempikin saisi ihmisen katumaan kaikkia syntejään ja lausumaan hädissään pari Isä meidän -rukousta. Kaksi vuotta sitten vietimme melkein kuukauden Pohjois-Intiassa sijaitsevassa autiokaupungissa. T...